Lapsikaste kristillinen käytäntö? Lapsikaste on kristillinen käytäntö, joka juontaa juurensa varhaiskristilliseen aikaan ja on säilynyt monien kirkkokuntien perinteenä tähän päivään asti. Sen historia on rikas ja monitahoinen, kietoutuen läheisesti kirkon kehitykseen ja teologisiin tulkintoihin. Varhaiskristillisessä kirkossa kaste oli merkittävä askel uskoon tulemisessa. Se symboloi uudestisyntymistä ja puhdistumista, ja sen kautta uskovat liitettiin Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Ajan myötä lapsikasteen käytäntö alkoi vakiintua, ja se nähtiin keinona liittää lapset Jumalan kansaan jo varhaisessa iässä. Raamatun opetus lapsikasteesta ei ole suoraviivaista, sillä Raamattu ei käsittele aihetta eksplisiittisesti. Kuitenkin monet kirkon opettajat ovat löytäneet tukea lapsikasteelle Raamatun teksteistä, kuten apostolien teoista ja Jeesuksen sanoista, jotka kehottavat tuomaan lapset hänen luokseen. Nykyään lapsikasteen merkitys ja käytäntö vaihtelevat eri kirkkokunnis

Latinankielinen paganus-sana tarkoitti alkujaan maalaista tai kyläläistä eikä pakanaa. Nimitys johtuu siitä, että kristinusko oli sen varhaisina aikoina erityisesti kaupunkilaisten uskonto, maaseudulla asuvien ollessa vanhojen uskontojen kannattajia. Vuoden 1992 raamatunsuomennoksessa sanaa pakanat ei kuitenkaan enää käytetä, vaan se on korvattu sanalla kansat tai muut kansat. Monet esittävät tietoa, koska heitä tuntuu siltä vaistomaisesti, eivätkä viitsi ottaa selvää totuudesta. Hatusta vetämisen taito on jo ilmiö kerrassaan. Lähdekritiikki on suotavaa nykyisin. Tietysti vapaa kirjoittelu suo sijaa omille mielipiteille.  Keisari Konstantinus suuri lopetti kristittyjen vainot (307-337). Kristinuskon asema vahvistui euroopassa. Konstantinus antoi kastattaa itsensä vasta kuolinvuoteella. Vaikka Charles Robert Darwin (12. helmikuuta 1809 – 19. huhtikuuta 1882) ja Karl Marx Karl Heinrich Marx (5. toukokuuta 1818 – 14. maaliskuuta 1883) julkaisivat teoksiaan. Kommunist