Jeesuksen Vuorisaarna Matteus 5-7

-

Vuorisaarna on "uuden liiton" perustuslaki, jossa Jeesus tulkitsee dekalogin käskyjä uudella, syvällisellä tavalla: "Teille on opetettu, mutta minä sanon teille..." Vuorisaarna edustaa mielialaetiikkaa: pelkkä käskyjen ulkokohtainen täyttäminen ei riitä, vaan tarvitaan oikeaa mielenlaatua - motiivien vilpittömyyttä ja ajatusten puhtautta. Vuorisaarnan etiikka tiivistyy Jeesuksen kultaiseen sääntöön: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille." (Matteus 7:12) - Älä vanno, puhu totta. - Älä kosta: voita paha hyvällä. - Älä vihaa: rakasta vihollisiasi. - Älä tuomitse muita: korjaa omat virheesi ensin. - Älä murehdi: Jumala huolehtii kaikista luoduistaan. - Karta tekopyhyyttä: ole vilpitön. - Koko aarteita taivaaseen: hyvät teot. - Ahdas portti ja kaita tie - elämä. - Avara portti ja lavea tie - kadotus. - Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä. - Huono puu tekee huonoja hedelmiä.



Nämä teesit pohjautuvat myös kirkkojen yhteiseen viralliseen ekumeeniseen apostoliseen uskontunnustukseen, joka muotoutui jo (200-500) luvuilla, silloin laadittiin 3 eri uskontunnustumallia harhaopeista erottautumiseen: Apostolinen uskontunnustus (200 luvulla), Nikean uskontunnustus (300 ) ja Athanasiuksen uskontunnustukseen (500) luvulla. Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan luojaan. Kaikki helluntailaiset, luterilaiset, ortodoksit ja vapaat kristilliset suuntaukset pitäytyvät tässä virallisesssa tunnustuksessa. Kristinuskon ulkopuolelle jää jokainen oppi, joka ei tunnusta Kristusta Jumalan pojaksi: "kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, istuu Jumalan Kaikkivatiaan oikealla puolella, tuomitsee eläviä ja kuolleita. Ja Pyhään Henkeen... Esimerkiksi Jehovan todistajat eivät voi yhtyä ks. tunnustukseen. Myös monet kirkot tai yksilöt voivat unohtaa noudattaa näitä kristillisen etiikan tärkeimpiä perusarvoja, he tekevät jumalasta ihmisen kuvan. (Lähdekirjallisuus -Tiimonen wsoy)

Lähteitä  http://www.ortodoksi.net/index.php/Vuorisaarna

Kommentit

Lähetä kommentti

Osallistu keskusteluun rakentavassa hengessä.

Suositut postaukset

Suomen kirkko ja seurakunta

-
Kuva
Seurakunta (kreikaksi ἐκκλεσία, ekklesia, verbistä ekkaleo, ”kutsua ulos”) on kristittyjen muodostama yhteisö. Suomessa sanalla seurakunta tarkoitetaan yleensä joko koko kristikuntaa  tai jonkin kristillisen tunnustuskunnan paikallista yksikköä. Puhutaan esimerkiksi islamilaisesta seurakunnasta, evankelisluterilaisesta  seurakunnasta, vapaiden suuntien seurakunnista tai helluntaiseurakunnasta. Sen sijaan tiettyä tunnustuskuntaa tai sen kansallista organisaatiota kutsutaan usein kirkoksi. Kirkko ja seurakunta ovat kuitenkin osin synonyymejä, varsinkin koko kristikunnasta puhuttaessa.   Kristillinen seurakunta Kristillisen seurakunnan toiminnassa keskeisiä ovat kokoukset, joita kutsutaan jumalanpalveluksiksi. Niitä vietetään tavallisesti sunnuntaisin, joka on Kristuksen ylösnousemuksen päivä. Kristinuskon alkuaikoina, jolloin valtaosa kristityistä oli juutalaisia, jumalanpalveluksia vietettiin myös lauantaisin, joka on juutalainen sapatti. Adventtiseurakunnat  noudattava
Read more »

Helluntailaisuus

-
Kuva
Historia: Helluntaiherätyksen juuret ovat 1800-luvulla Yhdysvalloissa vaikuttaneissa baptisti- ja metodistikirkkojen pyhitysliikkeissä. Liikkeen seurakunnat opettivat, että pyhitys on teko, jolla Jumala tekee uskonratkaisun tehneen ihmisen rakkautensa arvoiseksi. Tästä teosta käytettiin nimitystä Pyhän Hengen kaste ja sen ulkoisena ilmenemismuotona pidettiin kielilläpuhumisen armolahjaa. Helluntaiherätyksellä ei ole varsinaista perustajaa, mutta modernin helluntailiikkeen synty yhdistetään yleensä metodistipastori Charles Fox Parhamiin (1873-1929) ja hänen Kansasiin perustamaansa raamattukouluun. Parhamin johtaman rukoustilaisuuden aikana yksi oppilaista Angnes Oznam (1870-1829) sai pyhän hengen kasteen ja alkoi puhua kielillä. Hetken kuluttua sama tapahtui Parhamille ja muille oppilaille. (Melton 2005, 421.) Helluntailaiset myöntävät seurakuntana olevansa virheellisiä ja puutteellisia, joissakin maalaiseurakunnissa voi olla hyväkin ilmapiiri, kun taas toinen seurakunta
Read more »

Moralisti sortaa heikompia

-
Kuva
M oralisti on moraalifundamentalisti, joka asettaa oman moraalinsa muiden yläpuolelle tuomiten toisia. Seurakuntaelämä voi olla näiden tekijöiden vuoksi joskus ahdistavaa. Jeesus Kristus kuitenkin opetti meitä toisin, on aina valaisevaa huomata Jeesuksen olevan armahtava, kirkkoisien -ja seurakuntalaisten virheistä ja puutteista huolimatta: Hänen luotettavuus ei horju. (Luuk.18:10-14) "Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!'Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei.
Read more »

Kuka aloitti lapsikasteen?

-
Kuva
Kuka aloitti lapsikasteen? 100- ja 200-luvuilla Ireneus , Hippolytus , Origenes , Kyprianus Karthagolainen Afrikan paavi joka ehdotti, että lapset tulisi kastaa 250 jaa. Perinteinen aikuiskaste muutettiin lapsikasteeksi. Lapsikasteen vakiinnutti Augustinus (400 jaa), jonka mukaan "kastamattomat lapset joutuvat kadotukseen". Lapsikasteen yhteydessä alettiin korostaa perisynnin poispesemistä. "Kaikki, jotka kuolevat kastamattomina, myös pienet lapset, joutuvat helvettiin kärsimään loppumattomia tuskia Meillä ei ole oikeutta valittaa tätä, koska olemma kaikki pahoja. " Hän katsoi, ettei kukaan voinut pelastua ilman kastetta ja kirkon jäseneksi tulemista.   Evankeeliset ovat kuitenkin jatkaneet apostolista tapaa ja kastavat edelleen ainoastaan uskovien kasteella eivätkä ole katolisen piispan oppia omaksuneet.  Jeesus itse esimerkkinä. Johanneksenkin kasteen ottaneet kastettin myöhemmin Herran nimeen. Kristillisen kasteen taustana on Johanneksen kaste
Read more »

Meillä todellakin on rukouksia kuuleva Jumala

-
Kuva
Minä olen Herra, heidän Jumalansa, minä kuulen heidän rukouksensa. Sak.10:6. Jumala vierailee Abrahamin luona: 1 Moos. 18: 20-21 20 Ja Herra sanoi: "Valitushuuto Sodoman ja Gomorran asukkaiden takia on suuri ja heidän syntinsä on hyvin raskas. 21 Siksi minä aion mennä sinne katsomaan, ovatko he todella tehneet kaiken sen pahan, mistä valitetaan. Minä haluan saada siitä selvän." Tee tiettäväksi kaikki asiat rukouksen kautta, hyvä on pohtia onko Jumala kaikkien miljardien ihmisten ajatusten lukija? Pohdi ja mietiskele tuota Mooseksen kirjan kappaletta. Rukous on sitä varten, että teet asiasi tunnetuksi valtaistuimella. Onko rukous ajatustenvaihtoa vaiko puhetta?
Read more »