Suomen kirkko ja seurakunta

Seurakunta (kreikaksi ἐκκλεσία, ekklesia, verbistä ekkaleo, ”kutsua ulos”) on kristittyjen muodostama yhteisö. Suomessa sanalla seurakunta tarkoitetaan yleensä joko koko kristikuntaa  tai jonkin kristillisen tunnustuskunnan paikallista yksikköä. Puhutaan esimerkiksi islamilaisesta seurakunnasta, evankelisluterilaisesta  seurakunnasta, vapaiden suuntien seurakunnista tai helluntaiseurakunnasta. Sen sijaan tiettyä tunnustuskuntaa tai sen kansallista organisaatiota kutsutaan usein kirkoksi. Kirkko ja seurakunta ovat kuitenkin osin synonyymejä, varsinkin koko kristikunnasta puhuttaessa.

 

Kristillinen seurakunta

Kristillisen seurakunnan toiminnassa keskeisiä ovat kokoukset, joita kutsutaan jumalanpalveluksiksi. Niitä vietetään tavallisesti sunnuntaisin, joka on Kristuksen ylösnousemuksen päivä. Kristinuskon alkuaikoina, jolloin valtaosa kristityistä oli juutalaisia, jumalanpalveluksia vietettiin myös lauantaisin, joka on juutalainen sapatti. Adventtiseurakunnat  noudattavat yhä tätä perinnettä.

Katolilaisuus 

Katolinen kirkko eli roomalaiskatolinen kirkko on kristikunnan suurin kirkko, jonka jäsenmäärä on maailmanlaajuisesti noin 1,12 miljardia. Puolet katolisen kirkon jäsenistä asuu Amerikoissa, heitä on erityisesti Latinalaisessa Amerikassa. Vuonna 2002 katolilaisista 26 prosenttia asui Euroopassa  (etenkin Keski-, Länsi- ja Etelä-Euroopassa), 13 prosenttia Afrikassa  ja 10 prosenttia Aasiassa.Monissa Afrikan  maissa sekä muun muassa Filippiineillä  väestön enemmistö on katolilaisia. Suomessa katolilaisia on lähes 10 000. Erona on, että helluntailaisuuteen liitytään vanhemmalla iällä vapaaehtoisesti ja sinun tulee vakuuttaa, että haluat seurata Vapahtajaamme Kristusta, kun taas katolinen kirkko liittää kaikki perheenjäsenet seurakuntaan, lapset tulevat perintönä kirkolle.

Ortodoksinen kirkko 

Ortodoksisen kirkon juuret ulottuvat itäisen Rooman kristillisyyteen. Itäisen Rooman kristillisyys alkoi kehittyä läntisestä kristillisyydestä eroavaan suuntaan melko pian sen jälkeen, kun kristinuskosta tuli 300-luvulla keisari Konstantinuksen (272–337) aloitteesta Rooman valtakunnan virallinen uskonto. Yhtenäisen kirkon toiminta ei enää ollut käytännössä mahdollista sen jälkeen, kun valtakunta jaettiin hallinnollisesti kahtia Länsi- ja Itä-Rooman. Lännen ja idän välinen ero vain syveni kansainvaellusten ja Länsi-Rooman tuhon (476 jKr.) myötä. Lopullisesti läntinen ja itäinen kirkko erosivat toisistaan vuonna 1054. Virallisena syynä erolle olivat teologiset erimielisyydet, joista merkittävimmäksi on nostettu ns. filioque-riita, eli kiista siitä, lähteekö Pyhä Henki isästä ja pojasta, vai vain isästä. Tosiasiassa kirkkojen erolle oli paljon muitakin poliittisia ja kansallisia syitä, kuten paavin valtapyrkimykset ja kielelliset erot: idässä käytettiin kreikkaa ja lännessä latinaa.   kirkonsivut

Protestanttien ja katolisten kesken on aina ollut erimielisyyksiä, mutta Kristuksen seuraajan tulee keskittyä Kristuksen Jeesuksen seuraamiseen ei opillisiin kiistoihin tai riitoihin. Paavalikaan ei halunnut muuta kuin Julistaa Ristiinaulittua Jeesusta Kristusta. Pelastuksesta päättää ainostaa Hyvä paimenemme.

12 apostolia

Alkukirkon perustajat, Jeesusta seurasi 12 apostolia.

1. Simon,  Pietari

2. Andreas, Pietarin veli

3. Jaakob Sebedeuksen poika joka sai myös nimen Boanerges, ukkosenjylinän poika

4. Johannes, Jaakobin veli, myös Boanergekseksi kutsuttu

5. Filippus

6. Bartolomeus

7. Tuomas

8. Matteus, publikaani

9. Jaakob Alfeuksen poika

10.Taddeus, jota kutsuttiin myös Juudaaksi (Juudas Jaakobin poika) sekä Lebbeukseksi, veli

11. Simon Kananeus, tunnetaan myös nimellä Simon Kiivailija

12. Juudas Iskariot, joka kavalsi Jeesuksen ja joka korvattiin uudella apostolilla, Mattiuksella.

72 Apostolia

Seitsemänkymmentä apostolia ovat ne, jotka Jeesus valitsi Luukkaan evankeliumin mukaan 12 apostolin lisäksi avustamaan heitä saarnaamisessa ja evankeliumin levittämisessä. Myöhemmin 12 apostolia lisäsivät muitakin tähän joukkoon, jotka lähetettiin alkuperäisten 70 apostolin ohessa saarnaamaan evankeliumia. Vaikka siis näiden apostolien lukumäärä ylittää tuon alkuperäisen, Kristuksen valitseman 70 apostolin lukumäärän, siitä huolimatta heihin viitataan puhuttaessa 70 apostolista ja puheessa käytetään termiä 70 apostolia tai yksi 70 apostolista. Luukkaan evankeliumissa asia tulee ilmi (Luuk.10:1-16) Asiasta ei ole täyttä varmuutta, olivatko kaikki 72 apostoleita, heitä voidaan kuitenkin pitää Jeesuksen opetuslapsina ja seuraajina. Kenenkään pelastukseen ei apostoleiden lukumäärällä ole merkitystä. Se tiedetään, että Jeesuksen jälkeen perustettiin seurakuntavirat. Jeesuksen valitsemat apostolit olivat kaikki miehiä ja se , että suuretkin kirkkokunnat olettavat apostolinin viran jatkuvat: piispa tai seurakuntien perustaja nimityksin. Nykyajan liberaaliteologia on muuttanut suuntausta yleisölle mieluisaksi ja se on perustettu miellyttämään kaikkia, Jeesus ei kuitenkaan missään vaiheessa antanut sijaa kompromisseille.

Virat

"Ja Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme Häneen, joka on Pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen Voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on." Ef.4:11-16